Roma, V

Rooma on kauppojen ja kirkkojen kaupunki. Kirkkoja Roomassa on kai satoja. Kaikkiin vastaantuleviin kirkkoihin menimme sisälle, ja kaikissa oli alttaritaulut ja muut taideteokset hienosti esitelty.

Yksi kirkko oli ylitse muiden: Santa Maria del Popolo. Kirkko sijaitsee Piazza Santa Maria del Popolon reunalla. Aukion toisella puolen sijaitsee kaksi isoa, jyhkeää kirkkoa vierekkäin, niiden välistä lähtee ostoskatu Via Corso. Nämä isot kirkot ovat melkein samanlaisia, vaikuttavia ja suuria sisältä ja ulkoa. Santa Maria del Popolon kirkko aukion toisella puolen taas on niin huomaamaton ulospäin, että moni kävelee siitä ohi tajuamatta lainkaan, että siinäkin on kirkko. Sisäänkäynti on huomaamaton ovi kuin minkä tahansa rakennuksen päädyssä. Jouduimme käymään tällä ovella peräti neljästi, ennen kuin pääsimme sisään. Ensin kirkossa oli seremonia jonka aikana sisään ei ollut suotavaa tulla pällistelemään. Sitten kirkko oli kiinni, ja vaikka otimme selvää aukioloajoista, oli se kahdesti kiinni ovella käydessämme.
Mutta yritys palkittiin ja odotus kannatti: ovien sisäpuolella aukeaa varmaankin kaunein näkemäni kirkko. Pienehkö roomalaiseksi kirkoksi, mutta valoisa ja kaunis ja täynnä kauniita esineitä, tauluja ja veistoksia. Kauniita värejä ja historiaa.

Roomassa oli tammikuussa alennusmyynnit. Halpaa ja edullista tavaraa löytyi yllin kyllin, liikkeitä oli silmänkantamattomiin keskustan alueella. Sunnuntaina Trasteveressa oli tori, joka oli noin 1,5 kilometrin pituisella kadulla ja haarautui vielä sivukaduillekin. Siellä meinasi jo tulla suuruudenhulluus, kun toinen toistaan edullisempia vaatteita, kenkiä ja laukkuja notkui tiskeillä ja pöydillä. Takkeja löytyi kokonainen vuori vain 3,50 euroa kappale. Kenkiä 5 euroa pari. Uutta tavaraa ja hyvännäköistä.

Via Corsolla, hienolla ostoskadulla, oli merkkiliikkeiden välissä edullisempia vaatekauppoja. Yksi tietty liike oli kuin aikakone: kun sinne meni, oli kello hetkessä yli kahdeksan ja meidät lähestulkoon kirjaimellisesti heitettiin ulos liikkeestä koska se oli jo mennyt kiinni. Kahdesti.
Tuntuu, että viikossa ehdimme löytää vain pienen murto-osan kaikista liikkeistä joissa olisi ollut pakko päästä käymään. Lompakolle varmaan parempi niin, mutta mitähän kaikkea vielä jäi löytymättä?

Kun aloimme pakata tavaroita kotimatkaa varten, sain todeta, että yhden lentolaukun lisäksi minulla oli tavaraa kaksi selkärepullista ja kaksi käsilaukkua, ja sitten vielä kaikki se mikä ei edellä mainittuihin mahtunut. Jouduin ostamaan oikein ison uuden lentolaukun jotta saimme vietyä kaiken kotiin.
Lentokentällä kotimatkalla meillä oli 26,6 kg ylipainoa matkatavaroissa. Hymyilimme vain.
- We did some shopping.
Nuorimies tiskin takana olisi varmaan katsonut tilanteen läpi sormien, mutta viereisen tiskin vanha patu urahteli ja nyökytteli vaakaan ja matkatavaroihin päin. Hetken asiaa pohdittuamme otimme yhden repun käsimatkatavaroihin: paino väheni 6 kilolla. Sitten vain hymyilimme ja räpsyttelimme silmiä, ja ei tarvinnut maksaa lisämaksua.