Miksi minun pitäisi tervehtiä koko maailmaa?

Kyllä kerrostaloelämä on antoisaa. Naapurit katsovat oikeudekseen kytätä minun tulemisia ja menemisiäni, pitää kirjaa siitä onko vieraillani autoja jotka pysäköidään toistuvasti vieraspaikalle, ja lähettää henkilökohtaisia syytöksiä ja uhkailuja siitä, että olisin lukenut heidän postiaan koska joku pitkä ja hoikka nainen oli tuonut väärään osoitteeseen tulleen ja ”vahingossa” avatun kirjekuoren ovelle ja poliisiin ollaan jo oltu yhteydessä. Taloyhtiössämme on rappuja A:sta O:hon ja katunumeroitakin yli sataan asti, ja silti tuon pitkän ja hoikan naisen on pakko olla minä, päättelee vakiovalittaja nro 1.

Minä, jota ei vähempää voisi kiinnostaa naapurien puuhailut saatikka heidän postinsa. Minä, joka en tunnista kuin seinänaapurini ulkonäöltä ja sukunimeltä ja heistäkin olen käynyt keskustelua vain kahden kanssa ja peräti kahdesti, sen seitsemän vuoden aikana jotka olen tässä asunut.
Minä, joka olen tutustunut tuossa ajassa vain kahteen henkilöön koko taloyhtiössä niin hyvin, että toisesta on tullut hyvä ystävä ja toisen kanssa juttelemme niitä näitä pihalla tavatessamme. Minä, jolta talonmies lainasi siskolleen kissanäyttelyyn koirienkuljetushäkin ja auttoi tiirikoimaan postilaatikkoni auki kun avain oli kateissa ja talvella aina aurasi parkkiruutuni sillä aikaa kun autoni oli poissa.

Minä olen se, jota muut voivat vapaasti arvostella, niinkö? Joku talon mies (ei siis se talonmies) on katsonut että minun pitäisi tervehtiä häntä. Oli oikein valittanut tälle ystävälleni, että kadulla vastaan tullessa minä komennan koirat riviin järjesty! ja katse tiukasti eteenpäin kohdistettuna marssin ohitse. En kuulemma koskaan tervehdi häntä, olen töykeä.
Totta se on. Minä en tiedä kuka hän on, missä hän asuu ja en ole ikinä jutellut hänen kanssaan. Miksi minun pitäisi siis tervehtiä häntä? Vain siksikö, että asumme samassa taloyhtiössä? Jos kyseessä olisi viereinen talo joka ei kuulu samaan taloyhtiöön, niin minun varmaan ei tarvitsisi tervehtiä häntä. Miten jokin tällainen asia ylipäätään voi kaivertaa jonkun ihmisen mieltä niin, että siitä pitää ruveta valittamaan ja juoruamaan muille? Kuinka minä voin olla jollekin ventovieraalle niin merkittävä? Eikö ihmisillä tosiaan ole tänä päivänä lainkaan omaa elämää? Ystäväni tosin oli sanonut miehelle, että ehkä minä en aina edes huomaa häntä – ei hän mikään maailman keskipiste kuitenkaan ole. ;-)

Minulla on oma elämäni ja minä elän sitä juuri niin kuin haluan. Tervehdin juuri niitä ihmisiä joita haluan, ja naapurin valittaja-akkaa en huomioi mitenkään – sekös sitä kismittää!