Musiikista, juuri nyt

Koska olen taas päättänyt elää, olen myös alkanut uudelleen kuunnella musiikkia ja käydä keikoilla. Pitkän aikaa ainainen seurani töitä tehdessä on ollut vain radio Nova. Nykyään aamulenkin ja lounaan jälkeen työpäiväni jatkuu yleensä joko Daren, Apulannan tai jonkin vanhan suosikkini vauhdittamana.

Apulanta-analyysia

Minä olin nuorempana liian vanha Apulanta-yhtyeelle. Silloin kun Apulanta alkoi esiintyä esimerkiksi Lepakossa, minä olin jo siirtynyt pois sieltä klubeihin ja yökerhoihin.

Kunnes viime talvena kävin Apulannan keikalla Tavastialla. Menin sinne koska olen kuullut useita bändin kappaleita radiossa jo monen vuoden ajan, ja pitänyt niistä kaikista. Oli aika ottaa selvää. Pidin kovasti myös live-esityksestä. Bändissä ja heidän musiikissaan oli mahtavaa voimaa, uhoa, raivoa, energiaa – hmm, etten suorastaan sanoisi – munaa. Tämä voima kulminoitui erityisesti laulajan olemukseen lavalla: siinä oli todella vaikuttavaa vahvuutta, poljentoa ja potkua.

Ostin pari Apulannan levyä. Niitä pitää kuunnella kovalla, jotta musiikki pääsisi oikeuksiinsa. Jotta tuntisi sen voiman. Mainitsin asiasta ystävälleni, ja hän kuvasi sitä, joka tuota musiikkia sanoituksineen tekee, neroksi.

Näin kesällä festarilla Apulannan esiintymisen. Pidin siitä, joskaan se ei ollut Tavastian keikan veroinen. Siitä puuttui se viimeistelevä potku, se jokin voima, vahvuus, joka teki minuun niin suuren vaikutuksen. Mutta hauskaa meillä oli ja nautin. Seuraavan kerran näin bändin esiintymisen loppukesästä. Nyt esillä oli taas se raivokas uho, ponnekkuus, mutta laulu ei kantanut kestävästi. Oliko jokin vialla? Basistin mikrofoni ei tainnut olla lainkaan päällä.

Apulannan musiikkia pitää kuunnella kovalla, jotta sen voiman tuntisi. Kuitenkin Seinäjoella musiikki löi rinnassa niin kovaa, että sydän meni sekaisin. Siihen ei paljon korvatulpat auta. Se vain oli ihan liian kovaa. Yöllä kävelin leirintäalueelle sukkasillaan parin kilometrin matkan. Ihan hissukseen koska voimat oli poissa. Makasin monta tuntia valveilla kun sydän haki rytmiään.
Sydämeen käypää musiikkia! Olen vaikuttunut.

I dare you!

Vuonna 1990 täytin 15 vuotta. Ostin Dare-yhtyeen esikoislevyn Out of the Silence. Se hakee vertaistaan vielä tänäkin päivänä. Tuo levy eli ja kasvoi minun mukanani: se kärsi, tunsi ja kuvasti minun suurta olemisen tuskaani. Ilot ja etenkin ne surut ja kaikki melankoliset tunnelmat löytyivät tuolta levyltä. Niissä kappaleissa sanottiin niin hyvin juuri se mitä minä tunsin. Ihme että levy ei kulunut puhki, niin paljon sitä soitin muutaman vuoden ajan!

Vielä nytkin, 16 vuotta myöhemmin, tuo levy toimii. Aina parin vuoden välein otan sen esille. Rakastan joka ikistä kappaletta ja tunnen ne kuin palasina omasta elämästäni. Osaan vieläkin sanat ulkoa. Joskus laitan levyn soimaan, makaan sängyllä, suljen silmät ja muistan ne tunnelmat, melkein kuin silloinkin. Haikea olo, silti jollain tapaa onnellinen.

Halusin tietää, mitä Darelle kuuluu nykyään. Onko tämä osa aikuistumista, vanhenemista? Kun haluaa tietää mitä nuoruuteen erottamattomasti kuuluneille henkilöille ja asioille tapahtuikaan sittemmin.

Minä luulin, että Dare lakkasi olemasta toisen levynsä jälkeen, sillä tuo levy oli kaukana ensimmäisestä niin tyyliltään kuin vastaanotoltaankin. Yllätyksekseni Dare on viidentoista vuoden aikana pukannut ulos vielä kolme-neljä muutakin levyä, joissa on tyylillisesti vaellettu leveähköllä uralla kohti tunnelmallisia kelttiläisiä vaikutteita. Yritin ostaa kahta levyä, joihin artisti Darren Wharton itse on ollut tyytyväinen. Niitä ei saanut mistään levykaupasta, vaan ne piti lopulta tilata Hollannin kautta.

Kuunnellessani näitä kahta levyä voin todeta, että me olemme kumpikin kasvaneet ja oppineet elämältä. Odotin lisää Out of the Silencea, ja aluksi olin pettynyt kun en sitä saanutkaan. Mutta sitten ymmärsin: ei sellaista tule koskaan enää vastaan. Uudet levyt ovat hyviä, ja suosikkikappaleeni vaihtuvat viikosta toiseen, kuten esikoislevynkin kohdalla kävi.
Ehkä näistä levyistä tulee minun kolmenkympinlevyni, joitten kautta voin tunnelmoida tätä hetkeä joskus 16 vuoden päästä…?