Olen riippuvainen

Olen riippuvainen unesta. Jos en nuku tarpeeksi, on olo kuin pahimmassa krapulassa. Lisäksi koskee, särkee, kolottaa. Väsyneenä nukahtelen helposti luennoilla, oppitunneilla, telkkarin ääreen. Lukiossa nukuin usein oppitunneilla. Voisin kuvitella nukahtavani auton rattiinkin.
Hiljattain ajoin autoa myöhään yöllä. Hyppäsin ratin taakse puoli kahden aikaan yöllä. Edellinen yö oli mennyt huonosti nukkuessa. Tarkoitukseni oli ajaa kaksi tuntia ja pitää tauko tai vaihtaa kuskia. Koska kahden tunnin kuluttua ei kuitenkaan väsyttänyt ja toinen kuski kuorsasi äänekkäästi takapenkillä, päätin jatkaa ajamista. Kolme tuntia ajettuani tunsin kyllä kropan väsyvän, mutta koska mieleni pysyi kirkkaana ja takapenkkiläinen yhä kuorsasi makeasti, jatkoin ajamista. Mitä kauemmin minä jaksan ajaa, sitä levänneempi kuski ystäväni olisi. Näimme peuroja tienposkessa. Neljän tunnin ajamisen jälkeen alkoi mieli tehdä tepposia, vaikka en tuntenutkaan väsymystä. Katsetta siirtäessäni, oli ikkunalasissa oleva suttu kerta toisensa jälkeen ajoradalle hyppäävä peura. Kun olin tekemäisilläni (turhan) äkkijarrutuksen kolmatta kertaa, totesin että nyt seis. Ajoin ensimmäiselle huoltoasemalle parkkiin ja annoin unen tulla. Kaveri heräili puolen tunnin kuluttua ja matka jatkui uudella kuskilla.

Olen riippuvainen sydänlääkkeistä. Olen syönyt niitä vasta hieman alle vuoden, ja kuvitellut että pärjäisin hyvin ilmankin, koska pärjäsinhän minä ennenkin (mutta sehän oli myös ennen sydänoireita). Sydänlääke numero yksi toimi hyvin yksinään. Sydänlääke numero kaksi lisättiin rinnalle, ja kuukauden päästä alkoi sivuvaikutukset jotka yhteiskäytössä aiheutti sydänlääke numero yksi. Vaihdettiin ykköslääkkeeksi uusi lääke, joka kuitenkin valvotti yöt. Vaihdoin ihan itse takaisin entiseen, ja kuukauden käytön jälkeen alkoi taas sivuvaikutukset. Kardiologi etsi vielä kolmannen vaihtoehdon, ja sitä odotellessa sanoi, että voisin viikonlopun yli olla ilman ykköslääkettä.
Lopulta olin neljä päivää ilman lääkettä. Oli rintakipuja, pulssi taivaissa, rytmihäiriötä. Sydän hakkasi ja hakkasi. Kun aloitin uuden lääkkeen, tilanne tasaantui nopeasti. Mutta nyt olin nähnyt totuuden: Minä en enää voi olla ilman sydänlääkkeitä. Aika kova paikka.

Olen riippuvainen internetistä. Ahdistaa, jos en pääse tarkistamaan sähköposteja edes kaksi kertaa päivässä. Kotona tietokone on päällä lähes jatkuvasti. Kun vielä teen työtäkin sillä, vietän tietokoneen kanssa suurimman osan elämästäni.
Päästäkseni eroon tietokoneesta ja internetistä, minun täytyy lähteä paikkaan, jossa niitä ei ole. Maalle, mökille, ulkomaille reissuun. Silloin ei niin ahdistakaan.

Olen riippuvainen televisiosta. Nautin eri sarjojen seuraamisesta. Katselen turhanpäiväistä hömppää, luontodokumentteja ja komedioitakin. Harmittaa kovasti, jos jostakin seuraamastani sarjasta jää jakso väliin.

Olen riippuvainen sokerista ja herkuista. Kun suklaaputki tulee päälle, on suklaata saatava päivittäin ja mieluummin vielä useamman kerran päivässä. Suklaata en syö sellaisenaan, vaan sen pitää olla jotain täytesuklaata tai patukka. Putki jatkuu viikkotolkulla. Sitten yhtäkkiä se jää, ja voi mennä pitkäänkin ilman, että suklaata erityisesti tekee mieli. Karkkia tai muita herkkuja syön yleensä päivittäin. Saattaa olla jokin suosikki, jota syön viikkotolkulla. Joskus en syö mitään suolaista koko päivän aikana.
Sitten taas saattaa tulla aika, jolloin huomaan ostavani karkkia vain tavan vuoksi, en siksi, että tekisi mieli. Silloin se jää pois. Olen yrittänyt tyydyttää makeanhimoani syömällä vihanneksia ja hedelmiä, mutta en onnistu siinä kovin hyvin.

Olen riippuvainen rahasta. Sitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Ilman rahaa ei saa ruokaa, vaatteita, laskuja maksettua. Tai bensaa autoon.

Olen riippuvainen autosta. Päiväkin ilman autoa käytössä on hirveää. Ennen kuin ajoin ajokortin muutama vuosi sitten, en voinut kuvitellakaan tällaista riippuvaisuutta. Nykyään en kävele tai mene julkisilla minnekään, vaan aina autolla. Suorastaan häpeällistä!