Kiitos, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit!

…mutta saanhan myös valittaa?

Miksi, oi miksi, miten voikin olla, että teidän soitantaanne ei saa kuunnella vain rauhassa nauttien, jalka vipattaen, fiilistellen, tanssahdellen ja ehkä välillä myös mukana laulaen?

Viime kesäisellä festarikeikalla tunnelma olisi ollut täydellinen. Hämyinen teltta, myöhäinen ja lämmin kesäilta, tiivis tunnelma. Ja takanani nainen jolla on vatsansa edessä iso kassi, jolla survoo minua jatkuvasti selkään. Nojaa minuun, työntää, survoo ja ruhjoo laukullaan. Puolet keikasta kestin, minähän kun en yleensä valita, ja tungoksessa on kestettävä tungosta. Kun lopulta minunkin kärsivällisyyteni loppui, huomautin nätisti, että voisiko hän olla työntämättä kassillaan, sillä en pääse eteenpäin, ei ole tilaa; ja sain aikamoisen haukkuryöpyn päälleni! Nainen ja mies sadattelivat minua kilvan kopeaksi, ylpeäksi milloin-miksikin, ja mies uhkasi repiä hiukseni irti. Moneen kertaan kuulin kuinka äijä suunnitteli riuhtaisevansa tukastani niin että lennän vaan. Olipa tosi epämiellyttävä olo yhtäkkiä muuten ihan täydellisellä keikalla.

Eilen Tavastialla oli upea loppuunmyyty tunnelma, hienot valot joista tykkäsin todella, ja Elwoodit juuri niin hyviä kuin vain Elwoodit olla voi. Oli ilo ja nautinto kuunnella sellaista esitystä. Siis olisi ollut ilo ja nautinto kuunnella esitystä, mikäli sitä olisi voinut kuulla. Takanamme oli viiden-kuuden naikkosen ryhmä, ja he kommentoivat jatkuvasti kovalla äänellä mitä kappaletta odottivat, miksikä tätä luulivat, hei tää alkoi ihan kuin se mut eisesit ollukkaa!

Kaikki ihmiset tämän kalkattavan naisryhmän ympärillä häiriintyivät. En välillä kuullut edes artistin ääntä, kun akkalauma rääkyi keskenään. Kukin ympärillä hyssytteli vuorollaan, ja lopulta ystäväni sanoi: Hei täällä on todella hyvä esiintyjä lavalla, eikö voisi kuunnella sitä?
Johan tuli ryöpytys takaisin! ”Me ollaan maksettu lipuista ihan sama hinta kuin tekin!” Tämä oli ilmeinen puolustus sille, että samalla hinnalla heillä oli oikeus pilata muitten nautinto.

Eilen olin kuuntelemassa Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä ehkäpä kahdettakymmenettä kertaa. Onneksi takana on monta onnistunutta keikkakokemusta, muuten jäisin ensi kerralla kotiin kuuntelemaan levyä. Tavastian keikka oli hyvä, mutta viime kesän Seinäjoen festarikeikka on ykkösenä mielessä yhä. Onneksi aika kultaa muistot ja ne ikävät asiat tuppaa unohtumaan.

Ensi kertaa odotellessa - kiitos!