Nimeni viivattiin yli kardiologian osaston potilasluettelosta parisen vuotta sitten. Olin liian hyväkuntoinen, normaali terveyskeskuslääkärin satunnainen tarkastus riittää. Samalla meiningillä voisin kuulemma jatkaa kuusikymppiseksi asti, sitten voi palata asiaan. Hyvä niin!
Kun olin ollut kaksi ja puoli vuotta rytmihäiriötön, alkoi lääkkeitten syöminen tuntua turhalta. Etenkin kun niitä ei muistanut ottaa säännöllisesti ja se aiheutti ns. vieroitusoireita. Beetasalpaaja sitä paitsi poistaa fyysisistä suorituksista sen terävimmän kärjen, estää sydämen nousun maksimisykkeeseen. Tuntui, että aina ns. kunto loppui kesken, se lopullinen potku jäi puuttumaan.
Reilu vuosi sitten marssin uuden kardiologin puheille, hän ultrasi ja totesi pumpun jotakuinkin normaaliksi. Ei hätää. Ei muutoksia. Ei merkittäviä vuotoja. Hyvä supistuminen. Kaikki hyvin.
Otin esille lääkkeitten lopettamisen. Lääkäri sanoi että se on mahdollista, mutta ei suositeltavaa. Taisi arvata minun ajatukseni ja aikeeni, ja kertoi miten se tehdään, vaikka ei voisi sitä suositellakaan.
- Voit saada hyvää aikaa yhden vuoden, tai yhden viikon. Kukaan ei voi sitä tietää. Joka tapauksessa voi olla, että sen jälkeen kontrollia on taas vaikea saavuttaa.
Syyskuussa vuosi sitten meillä oli suuri koettelemus, parin päivän pituinen veto ympäri vuorokauden. Päätin, että jos siitä selviän kunnialla, annan itselleni luvan lopettaa lääkkeet. Kunniaa tuli yllin kyllin, ja toistaiseksi viimeinen pilleri toista lääkettä meni alas silloin. Toinen lääke piti vieroittaa pitkän ajan kuluessa, pikku hiljaa. Valitettavasti se ei onnistunut.
En voi olla ilman beetasalpaajaa, mutta tasapainoilen ja etsin sitä rajaa, jossa on on hyvä olla ja jossa tehot ei katoa.
Sitä ns. hyvää aikaa on eletty nyt reilusti yli vuoden ajan.
No comments:
Post a Comment