Helmikuisena iltana pyryttää sakeasti lunta: sitä tulee lyhyessä ajassa valtava määrä. Varsinaisia jalkarättejä valuu taivaalta. Olemme rämpineet metsässä muutaman tunnin ja olen heittämässä kaveria kotiin.
- Tuosta seuraavasta käännytään vasemmalle, tuolla noin, kaveri osoittaa ja erotan lumisen risteyksen edessäpäin.
Laitan vilkun vasemmalle, lumi on puuroutunut tielle ja kaistoja ei erota. Muuta liikennettä ei ole, joten käännyn kaikessa rauhassa.
Valo vilkkuu takana, poliisi haluaa pysäyttää. Ajan hieman eteenpäin ja pysäytän auton kadunvarteen. Poliisiauto pysähtyy muutaman metrin taaksemme. Hetken päästä kuskin ovi aukeaa ja ulos lumipyryyn astelee sinipukuinen miekkonen ja vetää pipon päähänsä.
Poliisikonstaapeli, nuori ja salskea heppu, tepastelee ikkunani viereen ja ojentaa puhalluslaitetta.
- Katotaas ajokortti ja rekisteriote.
Puhallan nollat ja kaivelen papereita. Ajokortti on tällä kertaa mukana ja kaivan hanskalokerosta kaikki sopivilta näyttävät paperit ja ojennan ne nipussa ikkunasta ulos.
- Oli aika mielenkiintoinen ryhmittäytyminen sulla tuossa risteyksessä, konstaapeli huomauttaa kuin ohimennen.
Ai?
Konstaapeli ottaa paperit mukaansa ja pakenee autonsa lämpöön tutkimaan niitä. Minä ihmettelen ääneen kommenttia ryhmittäytymisestä ja kaveri sanoo että käännyin risteyksessä kyllä suoraan vastaantulevien kaistalle josta jatkoin omalle kaistalleni. Mutta eihän tällaisessa lumipyryssä ajokaistoja erota. Eikä ketään muita ollut liikkeellä. Paitsi poliisiauto ihan takana.
Konstaapeli avaa ovensa ja vetää pipon päähänsä ja tulee taas. Rullaan ikkunan auki.
- Onks nää varmasti viimeiset paperit? Onks sulla mitään uudempaa dokumenttia katsastuksesta?
Ei löydy. Kyllä tuossa nyt on kaikki. Enkä minä mistään papereista mitään tiedä.
- Koska tää on sun mielestä katsastettu?
No mistä minä voin sitä tietää. En minä sitä tee enkä siitä vastaa. Miehet on sitä varten. Ei siitä nyt niin kauan voi olla. Ehkä joskus vuosi sitten?
- Kun tää olis pitänyt katsastaa viimeistään lokakuussa.
No mistä minä sen voisin tietää? Miksei siitä lähetetä kotiin mitään lappua? Kuka tuollaista voisi muistaa?
Konstaapeli poistuu autoonsa tarkistamaan jos koneelta löytyisi uutta tietoa. Istuu siellä aikansa parinsa kanssa. Me odotamme mitä seuraavaksi.
Konstaapeli avaa ovensa, vetää pipon päähänsä ja tulee taas. Nyt myös sen kaveri tulee mukaan. Patseeraavat molemmat ikkunani taakse, rullaan sitä auki.
- Mä olen todella pahoillani, mutta kyllä tässä nyt on sellainen tilanne, että meidän on pakko ottaa sulta noi kilvet pois.
Eikä!
- Katsos kun katsastus on yli neljä kuukautta myöhässä, niin me ei voida katsoa tätä läpi sormien, kun ollaan jo tästä kyselty.
Hmph. Onko ihan pakko? Mä tarvitsen autoa lauantaina. Kuinka nopeasti ne saa takaisin?
- Me viedään ne kilvet sitten ihan heti nyt ihan mihin konttoriin vain haluat.
Voi vee. Siis tämäkin nyt vielä. Miksei paskat miehet pysty hoitamaan näitä asioita ajallaan?
- Niin, me ajateltiin että tehdään tällainen päätös, että me annetaan sulle tästä nyt vaan suullinen huomautus. Ei tule sakkoa.
Konstaapelit palaavat autoonsa. Hetken päästä nuorempi, pelkääjän paikalla istuva astuu ulos, vetää pipon syvälle päähänsä ja menee takakontista hakemaan työkaluja. Sitten hän tallustaa lumipyryn halki Mersun takakilvelle ja alkaa hääräämään. Ruuvaa ja häärää. Häärää ja ruuvaa. Palaa autolleen, menee sisälle istumaan. Tulee hetken kuluttua uudestaan ulos ja menee takakontilleen kaivelemaan jotakin lisää. Tallustaa uudestaan pyryn halki Mersun takakilvelle ja häärää. Häärää ja häärää pitkän aikaa ja palaa sitten takaisin autoonsa sisälle ja vetää oven kiinni perässään.
Ei ole totta. Eikö se saa kilpeä irti?
Taas lähtee uusi yritys. Nyt nuorempi konstaapeli tulee suoraan Mersun eteen ja käy etukilven kimppuun. Häärää, ruuvaa, vääntää. Me seuraamme jännitysnäytelmää ja yritämme pitää naamat vakavina. Ei irtoa! Polliisi palaa autolleen ja taas ne istuu siellä ovet kiinni hetken aikaa ja pitää neuvonpitoa. Tulee väkisinkin mieleen poliisit, kahvitermari ja donitsit.
Nuorempi konstaapeli tekee vielä yhden yrityksen, hakee takakontista lisää työkaluja ja tulee Mersun etukilpeä irrottamaan. Meitä jo kovasti naurattaa ja mieleen pulpahtaa monta erilaista kommenttia mitä voisi avoimesta ikkunan raosta heittää, vaan ei liene järkevää tehdä niin. Yritämme pitää naamat vakavina.
Konstaapeli jo lähestulkoon painii Mersun etukilven kanssa, se ei vaan irtoa.
Ajattelen, että kohta se hakee jo sorkkaraudan ja sillä vääntää sen kilven irti.
Pitkän vääntämisen jälkeen toinen kilvistä lopultakin irtoaa. Konstaapelit tulevat molemmat patseeraamaan ikkunani viereen.
- Me saatiin vaan toi toinen irti. Toista ei saa irrotettua vaurioittamatta autoa, me kirjotettiin se tähän lappuun.
Se oli ihan varmaan tarkoitettukin niin, että ei niitä kilpiä saa ottaa pois, kun ei ne kerran edes irtoa. Me kun tehdään vapaaehtoistyötäkin, niin pitäisi ymmärrystä löytyä. Rutisen.
- Mut mehän ei annettu niitä sakkoja! Polizissimus on selvästi pahoillaan.
